”Meillä on ajatus, että ihmisen pitää pelastaa luonto. Kääntäisin ajatuksen toisin päin ja mietin, ehtiikö luonto pelastaa meidät?”
Luonnon monimuotoisuus
Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elinympäristöjen, lajien ja geenien monipuolisuutta eli kirjoa (biodiversiteetti, luonnonkirjo, elonkirjo). Sitä turvataan riittävällä luontotiedolla ja -osaamisella sekä luonnon kestävällä käytöllä, hoidolla ja riittävällä suojelulla. Monimuotoinen luonto tukee Maapallon eliöiden ja myös meidän ihmisen hyvinvointia, taloutta, terveyttä ja turvallisuutta. Monimuotoisuus on kestävien ekosysteemien, yhteiskuntien ja kestävän kehityksen perusta.
Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan lajien sisäistä ja lajien välistä kirjoa sekä elinympäristöjen ja ekosysteemien monimuotoisuutta. Nämä kaikki ovat kytköksissä toisiinsa; elinympäristöjen runsaus ja elinvoimaisuus pitävät yllä lajikirjoa. Riittävä geeniperimä taas turvaa yksittäisten lajien säilymisen muutoksien keskellä.
Valitettavasti elämme tällä hetkellä globaalia luontokadon ja ympäristönmuutosten aikakautta ja Maapallon kuudetta suurta sukupuuttoaaltoa. Kolmasosa maapallon monimuotoisuudesta on kadonnut ihmistoiminnan seurauksena. Myös Suomessa yli 300 lajia on jo hävinnyt käynnissä olevassa luontokadossa. Luontokato tarkoittaa luonnon yksipuolistumista, jolloin geeni-, laji-, elinympäristö ja/tai ekosysteemitasolla monimuotoinen luonto heikkenee ja yksipuolistuu.
Monimuotoisuus on tärkeää nähdä elämän elinehtona, turvallisuuden ylläpitäjänä ja perustana toimivalle ja kestävälle yhteiskunnalle, taloudelle, ja päätöksenteolle. Luontokato yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa uhkaa Maapallon ekosysteemejä, ruoantuotantoa, taloutta ja ihmisten hyvinvointiakin. Monet globaalit kriisit ovat myös pitkälti seurausta monimuotoisuuden heikkenemisestä ja kytkoksissä siihen – esimerkiksi pakolaisuus, nälänhätä, ruoantuotannon kriisit ja kiistat luonnonvaroista. Siksi monimuotoisuuden säilyttäminen on välttämätöntä koko maapallolle.
Monimuotoisuuskartoituksia lähiympärisöissä voi tehdä seuraavien mobiilikartoitusten avulla:
–> WWF Pihan monimuotoisuusselvitys
–> WWF Metsän monimuotoisuusselvitys
Lappi on luonnoltaan poikkeuksellisen monimuotoinen alue – laajat ja monipuoliset metsät, suot, tunturit, joet ja Perämeren rannikko edustavat yleisimpiä elinympäristöjä Lapissa. Luonto on monin paikoin vähemmän pirstoutunutta ihmistoiminnan seurauksena kuin eteläisessä Suomessa, ja erämaa- ja suojelualueita on suhteellisen paljon. Tästä huolimatta monet luontotyypit ja lajit ovat uhanalaistuneet myös Lapissa, ja luonnon tila on heikentynyt ihmistoiminnan seurauksena.
Lapin uhanalaisia elinympäristöjä ovat erityisesti:
Vanhat metsät, ja metsät, joissa monimuotoisuus ja lahopuun osuus on vähentynyt huomattavasti.
Suot, erityisesti palsasuot (ikiroutaturvekummut) sekä maankäyttöpaineiden ja ojitusten kautta heikentyneet aapasuot ja letot.
Voimakkaasti muutetut sisävesistöt (patoaminen, vesien säännöstely).
Perinnebiotoopit (hakamaat, niityt ja kedot).
Tunturit (kolmannes tunturiluontotyypeistä on uhanalaisia).
Lapin uhanalaisia lajeja ovat esimerkiksi:
Tunturilajit (esim. naali, kiiruna, tunturikasvillisuus),
kasveista esim. neidonkenkä (vaarantunut VU) ja lettorikko (vaarantunut VU),
eläimistä suokukko (erittäin uhanalainen CR), luhtakultasiipi (perhonen, erittäin uhanalainen CR), vaelluskalat ja raakku (jokihelmisimpukka, erittäin uhanalainen EN).
Suurimmat uhat luonnon monimuotoisuudelle ovat:
metsätalous (suurin yksittäinen uhka Lapin luonnossa),
soiden ojitus,
vesistöjen rakentaminen,
ilmastonmuutos,
maankäytön muutospaineet (esim. kaivostoiminta, laaja-alainen rakentaminen ja maan muokkaus, voimakas matkailu- ja laidunpaine paikallisesti) sekä
perinteisen maankäytön ja laiduntamisen väheneminen.
Lisätietoa ja lähteet:
Ympäristöhallinto ja Elinvoimakeskus 2026: Luonnon monimuotoisuus – Lappi
Lapin liitto 2022: Monimuotoinen-luonto-elinvoimainen-Lappi.pdf
Lähteet ja lisätietoa:
Ympäristöhallinto 2026: Luonnon monimuotoisuus turvaa elämän edellytykset maapallolla.
Suomen luontopaneeli 2023: Suomen luonnon tila ja tulevaisuus – skenaariotarkastelu luontokadon pysäyttämiseksi vaadittavista toimista.
Arktinen keskus 2026: Elonkirjo – Luonnon monimuotoisuus arktisella alueella
WWF 2025: Tutkimusretkellä luonnossa -opas.
Ekosysteemipalvelut
Ekosysteemipalvelut ovat tärkeitä kestävyysmurroksen edistämisen kannalta, koska ihmiskunta ei pärjää ilman luontoa – tarvitsemme tuottavaa maaperää, metsiä, vesistöjä, merta ja kosteikkoja. Ekosysteemit tuottavat meille monia elämän perusedellytyksiä: ruokaa, happea, raaka-aineita, lääkkeitä ja materiaaleja – sekä monipuolista hyvinvointia.
Ekosysteemit huolehtivat monista elintärkeistä toiminnoista: ravinteiden kierrosta, hiilen sitomisesta, pölytyksestä, veden ja ilman säätelystä sekä tarvitsemiemme luonnonvarojen uusiutumisesta. Hyvinvoiva ja monimuotoinen luonto turvaa ekosysteemien toimivuuden.
Ekosysteemipalvelut jaetaan kolmeen luokkaan:
Tuotantopalvelut: ruuan, raaka-aineiden ja materiaalien tuotanto, muut luonnonvarat
Säätelypalvelut: veden säätely ja puhdistuminen, ilmaston säätely ja ravinteiden kierto.
Kulttuuripalvelut: luonnon tarjoamia aineettomia hyötyjä, esimerkiksi elämykset, virkistys, viihtyisyys, kulttuuri ja oppiminen.
Luonnon monimuotoisuus on ekosysteemipalveluidenkin perusta. Mitä terveempi ja monimuotoisempi luonto on, sitä varmemmin monipuoliset ekosysteemipalvelut toimivat ja tarjoavat erilaisia hyötyjä ja turvaa.
Lähde ja lisätietoja: Ekosysteemipalvelut turvaavat ihmiselämän, Ympäristöhallinto.
TOIMINTAVINKKI: Metsähallituksen Tiedekeskus PILKE Rovaniemellä esittelee metsiemme ekosysteemipalveluita toiminnallisesti ja monipuolisesti.
Ilmastonmuutos Lapissa
Lapin ilmasto on jo muuttunut ja muuttuu edelleen. Suomen ilmatieteen laitoksen 2025 laatiman Ilmastonmuutos Lapissa -raportin mukaan esimerkiksi Lapissa:
🌧️ Vuotuinen sademäärä on kasvanut, ja rankkasateet yleistyvät sekä kesällä että pidempinä sadejaksoina.
❄️ Lumipeite vähenee ja lumikausi lyhenee, vaikka vuosien välinen vaihtelu säilyy suurena. Talvet muuttuvat → Lunta on vähemmän ja talvi lyhenee. Sataa useammin vettä eikä pelkästään lunta.
🌡️ Keskilämpötila on noussut, mikä on pidentänyt ja lämmittänyt kasvukautta. Talvien lauhtuminen lisää suojapäiviä ja vesisateita myös keskitalvella. Lämpötilat nousevat → Lapissa tulee lämpimämpää, erityisesti talvella.
🌱 Kasvukausi pitenee → Kasvit kasvavat pidemmän aikaa vuodessa, mikä vähitellen vaikuttaa kasvillisuuteen mm. tunturien metsittymiseen.
🏠 Lämmitystarve vähenee, mutta sään ääri-ilmiöt voivat aiheuttaa uusia haasteita asumiseen, liikkumiseen ja elinkeinoihin.
☀️ UV-säteilyn määrään vaikuttavat muutokset otsonikerroksessa ja pilvisyydessä, mutta näiden tulevaa kehitystä ei vielä tunneta tarkasti.
👉 Muutokset vaikuttavat Lapin luontoon, eläimiin ja ihmisten elämään. Lapin ilmastonmuutos vaikuttaa myös moniin elinkeinoihin, kuten matkailuun, poronhoitoon ja metsätalouteen ja muutokset on otettava huomioon monilla eri aloilla ja tulevaisuuden suunnittelussa.
–> Raportin tiivistelmä ja Lapin ilmastoskenariot on esitetty tiiviisti Lapin ilmasto- ja energiastrategian yhteenvedossa: Ilmastoskenaariot_20_03_2025.pdf, Lapin ELY-keskus ja Lapin Liitto.
Lapin nuorten kannanotto Lapin ilmasto- ja energiastrategiaan sekä toivottaviin ilmastotoimiin ja vaikuttamisen mahdollisuuksiin, 2025:
Kansalaishavainnot
Kansalaishavainnointi (kansalaistiede) tarkoittaa, että tavalliset ihmiset, myös lapset ja nuoret, keräävät luonnosta havaintoja tutkijoiden käyttöön. Samalla luonnon tuntemus ja ymmärrys kehittyy tekemällä havaintoja, tutkimuksia ja luontoseurantaa. Taide auttaa näkemään luonnon ja ympäristöongelmat uudesta näkökulmasta. Taiteen avulla voi esimerkiksi tutkia tunteita (toivo, huoli, ilo, ihmetys), pohtia ihmisen paikkaa luonnossa, tehdä yhteisöllisiä projekteja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, mikä vahvistaa toimijuutta tai kuvittaa vaikkapa kestävää tulevaisuutta.
Esimerkkejä kansalaishavaintojen keräämiskohteista ovat esim. lintujen muuttoon liittyvät havainnot, kasvilaskenta (esim. metsämarjojen määrä) tai kasvihavainnot, vesistöjen tutkiminen ja vesinäytteiden analysoiminen tai lumi- ja jääpeitehavaintojen tekeminen.
Kansalaishavainnot tuovat luonnon tutkimisen lähelle arkea, lisäävät ymmärrystä ympäristöstä ja vahvistavat kokemusta siitä, että jokaisen havainnolla on merkitystä. Kansalaishavaintojen tekeminen auttaa seuraamaan myös luontokadon tai ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja rohkaisee toimintaan luonnon ja ympäristön hyväksi. Oma havainto jää paremmin mieleen kuin kirjan kuva, mikä lisää luonnonlukutaitoa käytännön elämässä.
TOIMINTAVINKKI: Kansalaishavaintojen vuosikello auttaa rytmittämään maastotöitä ja -tutkimuksia läpi vuoden.
Ympäristötaide
Ympäristötaide on paikkasidonnaisen taiteen muoto. Se on luontoon tai kulttuuriympäristöön toteutettu taide, joka voi olla muodoltaan teos, prosessi tai yksittäinen tapahtuma.
Ympäristötaide auttaa näkemään luonnon ja ympäristön ongelmia uudesta näkökulmasta. Taiteen avulla voi esimerkiksi tutkia tunteita (toivo, huoli, ilo, ihmetys), pohtia ihmisen paikkaa luonnossa, tehdä yhteisöllisiä projekteja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, mikä vahvistaa toimijuutta tai kuvittaa vaikkapa kestävää tulevaisuutta.
Taide ei vain kuvaa luontoa – se voi muuttaa ajattelua ja antaa toivoa tulevaisuudesta.Ympäristötaide voi liittyä toimintaan, jossa toimintana on esimerkiksi:
-> lumenveistoa
-> luonnonmateriaaleista tehtyjä taideteoksia
-> valokuvia ja videoita ympäristön tilasta
-> äänimaisemia luonnosta
-> kannanottoja tai taideaktivismia.
Tutkimuksissa ympäristötiteen merkityksistä on korostettu, että kestävyysmurros on myös kulttuurinen muutos – ei vain tekninen. Siksi ympäristössä toteutettva taide on tärkeä osa muutosta ja ympäristötaiteen avulla voi käsitellä teemoja tai aiheita, jotka muuten saattaisivat olla hankalasti lähestyttäviä tai ymmärrettäviä.
TOIMINTAVINKKI.
Ympäristötaiteen opas (OPH, Saikkonen L. & Kivivuori J.): Ympäristökasvatus kuvataiteessa (HUOM! Sivuston materiaalin käyttö sallittu vain opetustarkoitukseen)
Ympäristötaiteen menetelmiä Lapissa on esitelty myös teoksessa Ymparistotaidetta Lapin matkailuun.pdf ja Ympäristö- ja yhteisötaiteen liikkuva laboratorio – Lapin yliopisto -hankkeen toiminnassa.
Kuvat: Marko Juntunen, Teppo Kuusela